Julkaistu: · Päivitetty:

Petropavlivska Borshtšahivkassa syntyi levottomuuksia Natiovartioston väliaikaisen pisteen ulkopuolella

Petropavlivska Borshtšahivkassa Kiivin alueella syntyi 2. marraskuuta 2026 levottomuuksia, kun väitteet kansalaisuudenkieltämisestä ja kidutuksesta levisivät sosiaalisessa mediassa. Polisi ja Natiovartiosto kiistivät väitteet laittomasta pidätyksestä ja kuolemasta, mutta myöhemmin vahvistettiin, että neljä palveluksestaan luvatta poistunutta sotilasta oli loukkaantunut ja vietiin sairaalaan. Tapahtumia tutkivat Natiovartiosto, Sotilasasiamies, DBR ja muut viranomaiset.

Pääkohdat

  • Levottomuudet sattuivat 2. marraskuuta 2026 Petropavlivska Borshtšahivkassa, Kiivin alueella.
  • Rakennusta käytettiin Natiovartioston väliaikaisena sijoitus- ja vastaanottopisteenä.
  • Pisteessä olevia olivat muun muassa mobiilisotilaat sekä palveluksestaan luvatta poistuneet, kotiin palautetut sotilaat.
  • Neljä palveluksestaan luvatta poistunutta sotilasta oli loukkaantunut ja vietiin sairaalaan.
  • Poliisi ja Natiovartiosto eivät vahvistaneet väitteitä 40 ihmisen laittomasta pidättämisestä tai yhden henkilön kuolemasta.
  • Polisi ja DBR sekä Sotilasasiamiehen toimisto aloittivat tapahtumien ja sotilaiden olojen tutkimisen.
  • Natiovartiosto ilmoitti siirtävänsä sotilaat pois rakennuksesta ja lopettavansa sen käyttämisen.

Miksi tämä on tärkeää

Tapahtuma paljasti, kuinka varmistamattomat sosiaalisen median väitteet voivat kiihdyttää yleiskuntaa ja häiritä mobilisoimisjärjestelmää. Samalla se nosti esiin kysymyksen palveluksestaan luvatta poistuneiden sotilaiden kohtelusta ja mahdollisesta viranomaisvallan väärinkäytöstä. Turvallisuussyistä Natiovartiosto päätti hajauttaa henkilöstönsä ja luopua rakennuksesta, jossa 200–300 ihmisen keskittymä olisi ollut helposti tunnistettava venäläiselle ohjusiskulle.

Mitä tapahtui

Sosiaalisessa mediassa levisi 2. marraskuuta väitteitä, että Natiovartioston käytössä olevassa yksityisessä talossa Petropavlivska Borshtšahivkassa pidettiin laittomasti noin 40 ihmistä, joiden kerrottiin olevan vakavassa tilanteessa ja joita lääkintähenkilökunta ei päässyt katsomaan. Väitteet saivat paikallisten asukkaiden ja heidän omaisensa kokoontumaan rakennuksen läheisyyteen ja vaatimaan sen sisällä olevien henkilöiden vapauttamista. Ryhmä yritti estää rakennuksen toimintaa ja tunkeutua sisään, mikä johti suhteeseen poliisin kanssa. Ihmiset yrittivät hakata varten, heittää kiviä, rikkoa ikkunoita ja aitaa, käyttää savupytykkeitä ja petardeja sekä levittää kaasua. Lisäksi autovälin kulku estettiin ja sitä yritettiin kaataa, mikä viivästi sotilaiden kuljettamista sairaalaan.

Paikalle saapui Natiovartioston komentaja Oleksandr Pivnenko, poliisin Kyivyn alueen johto, lääkintähenkilökuntaa sekä Sotilasasiamiehen toimiston ja DBR:n edustajia. Sotilasasiamies Olha Reshetilova totesi, että sotilaat olivat turvassa ja medisiinista apua annettiin tarvittaessa. Neljä palveluksestaan luvatta poistunutta sotilasta, joilla oli traumoja, vietiin Natiovartioston lääkintäkeskukseen tutkimuksiin. Myöhemmin vahvistettiin, ettei ketään ollut kuollut. Rakkennuksessa löytyi myös 14-vuotias poika, joka kertoi tulleensa ystäviensä kanssa. Presidentin kanslian päällikkö Kyrylo Budanov auttoi poikaa soittamaan sisarensa ja sopi, että sukulaiset tulisivat hakemaan hänet kotiin. Rakennuksessa olleita aloitettiin sen jälkeen johtaa ulos.

Natiovartiosto, Sotilasasiamiehen toimisto, DBR ja muut viranomaiset aloittivat tutkimuksen. DBR avasi rikosjutun, joka koskee sotilashenkilön viranomaisvallan tai virkavaltuuden ylittämistä. Lisäksi henkilö, joka esiintyi lääkärinä ja yksityisen ambulanssifirman omistajana, sekä ambulanssia kuljettanut henkilö pidätettiin. Heihin sovellettiin Suomen rikosprosessilain vastaavaa Ukrainian rikosprosessilain 208 artiklaa, joka koskee tuoreen todistuksen turvaamista.

Näin ukrainalaiset lähteet kertovat asiasta

Ukrainalaisessa käsittelyssä tapahtumaa kuvataan ensisijaisesti mobilisoimis- ja sijoitusjärjestelmän ongelmana. Rakennus oli väliaikainen vastaanottopiste, jossa mobiilisotilaiden papereita käsiteltiin ja heidät tarkistettiin ennen lähettämistä koulutuskeskukseen. Siellä oli myös palveluksestaan luvatta poistuneita ja kotiin palautettuja sotilaita, jotka odottivat jakoa uusiin yksiköihin.

Viranomaiset korostivat, että kyseessä olevat henkilöt olivat sotilaita eivätkä siviileitä panttivankkeja. Alkuperäiset väitteet kuitenkin johtivat nopeasti kokoonnuttuun väkijoukkoon, mellakkaan ja lisäsiin vaikeuksia sairaankuljetuksessa. Natiovartioston Azov-korpuksen komentaja kutsui tiedotuskampanjaa Venäjää hyödyttäväksi provokaatioksi, ja turvallisuusvirkamiehen mukaan tarkoituksena oli siepata yksi sotilas ja synnyttää laaja julkisuuskeskustelu.

Missä uutisointi eroaa

Tiedot henkilöiden määrästä erosivat: varhaisen oikeusviranomaislähteen mukaan rakennuksessa oli yksi mies, lääkärinä esiintynyt nainen arvioi määräksi 25–30, Natiovartioston komentaja puhui 18 sotilaasta ja Presidentin kanslian päällikkö 14 ihmisestä. Myös henkilövahinkojen kuvaus erosi: alussa viranomaiset ilmoittivat, ettei kuolleita tai loukkaantuneita ollut, mutta myöhemmin tunnustettiin neljän sotilaan vammat ja sairaalahoito. Lääkintähenkilöiden kuvaukset vakavista vammoista ja selkärangan murtumasta jäivät virallisten tiedotteiden vahvistamatta. Lisäksi poliisi ja Natiovartiosto erosivat siitä, oliko yksityinen talo sotilasobjekti tai sotilasalan osa. Väkijoukon kokoa arvioitiin noin 50 tai noin 100 henkilöksi.

Tausta

Rakennus toimi Natiovartioston väliaikaisena sijoitus- ja vastaanottopisteenä. Siellä rekisteröitiin ja tarkistettiin mobiilisotilaita ennen heidän lähettämistään ryhminä koulutuskeskukseen. Palveluksestaan luvatta poistuneet sotilaat oli tuotu tähän ja he odottivat jakoa uusiin yksiköihin sekä palveluksen jatkamista.

Ennen levottomuuksia sosiaalisessa mediassa ja tiedotusvälineissä kiersivät varmistamattomat väitteet aseistettujen miesten pitämisestä noin 40 ihmisen vankina rakennuksen kellarissa. Natiovartiosto ja poliisi kiistivät sekä laittoman pidätyksen että väitteen yhden henkilön kuolemasta, mutta myöhemmin tunnustivät neljän sotilaan vammat. Heidän vammojen syntyä ei ollut vahvistettu, ja eri lähteet esittivät siitä keskenään erilaisia tuloksia.